Sinun ei tarvitse kertoa minulle 
kuinka suuresti minua rakastat, 
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, 
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan. 
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, 
että olen sydämesi valittu, 
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta 
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni. 
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, 
kun en itsekään itseäni ymmärrä, 
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, 
kun olen itse itsellenikin sietämätön, 
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun. 
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, 
kuinka suuresti minua rakastat, 
mutta kerro Rakkaani silti. 
Kerro usein, 
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, 
mitä vapiseva sydämeni jo tietää


Tuntematon runoilija?