VELJENI

Anna Kokkonen

(säv. & san. Anna Kokkonen) Katvehessa lehmusten on piilossa vieras tie. Halki synkän metsän harhaan veljeni nuoren vie. Maata vasten, langenneena veljeni painautuu. Peilityynen järven pintaan katumus heijastuu.

Älä kadota, älä kadota aikaa. Älä vajoa, älä vajoa uudestaan. Sua odotan, sua odotan aina. Älä unohda, et unohtaa saa.

Sisko viimein veljen löytää, itkee hän luona tien. Vilpitön on sydämensä, veljeni kotiin vien.
.
Älä kadota, älä kadota aikaa Älä vajoa, älä vajoa uudestaan. Sua odotan, sua odotan aina. Älä unohda, et unohtaa saa.

1988

Vain hetken olit elämässäni,
niin pieni, niin hento...
et valmis elämään.


Jätit tyhjän paikan.
miten olisikaan nyt, jos olisit saanut elää.......?

Aleksi 3-v

Minä tunsin sinut heti,kun ensi kerran katsoit silmiini.

Olit vasta pariviikkoinen, kun hymyilit minulle pitkään....katsoit ja hymyilit.

Sinä olit pieni vauva vasta, kun iltaisin kävin nukuttamassa sinut, äitisi iltavuoroviikkoina.

Tuuditin sinua sylissäni uneen ja odotin kunnes nukahdit. vasta sitten lähdin kotiin

Nyt olet kolme vuotias ja kaikki mitä sanot, on hauskaa....opit koko ajan uutta ja

sinun elämääsi on ihana seurata.

Opit ajamaan pikkupyörälläsi itse tänä kesänä. Olenpa ylpeaä sinusta.

Raktorit ovat sinun juttusi.... pikku traktori ja Aatu. Pelle Hemaatille olen minäkin

menettänyt sydämeni.

Mikki hiiri ja Minni hiiri kerhotaloineen sekä muumit. ne ovat sinun elämääsi ja

minunkin.

Olet elämäni aurinko, valo joka valaisee kirkkaasti.

mummi 10.5.2014