|
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Koulutie
lauantai 7. syyskuuta 2013
perjantai 23. elokuuta 2013
Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää
Tuntematon runoilija?
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää
Tuntematon runoilija?
torstai 25. heinäkuuta 2013
TIE
KUINKA MINUT SÄ LÖYSIT, OMA LAPSENI PIEN,
KUINKA JUURI MUN LUOKSENI ETSIT SÄ TIEN?
KUINKA JUURI MUN LUOKSENI ETSIT SÄ TIEN?
MAAILMAN TIET OVAT HAARAISET, RISTEÄÄ POLUT,
MEITÄ YHDISTÄÄ AIKA JA YHDISTÄÄ SOLUT.
MEITÄ YHDISTÄÄ AIKA JA YHDISTÄÄ SOLUT.
KUINKA OUTO ON AIKA, TUO PÄIVIEN JUOKSU,
KUINKA TUTTU JA RAKAS SUN IHOSI TUOKSU!
KUINKA TUTTU JA RAKAS SUN IHOSI TUOKSU!
SINUN TUOKSUSI VIESTI ON AIKOJEN TAKAA,
SINUN SUKUSI KUISKAUS, HILJAINEN, VAKAA.
SINUN SUKUSI KUISKAUS, HILJAINEN, VAKAA.
SE, KUISKAUS ON SILMIES POHJALLA PALO,
KUIN TÄHTIEN KIRKKAASTI VILKKUVA VALO.
KUIN TÄHTIEN KIRKKAASTI VILKKUVA VALO.
SE KAIPAAKO KAUAS, MISSÄ TÄHTÖSET HOHTAA,
ESIÄIDIT, ESI-ISÄTKIN UNESSA KOHTAA?
ESIÄIDIT, ESI-ISÄTKIN UNESSA KOHTAA?
SINÄ PIENI JA HAURAS, MITEN TIESIT SÄ TULLA,
ONKO MATKASTAS MUISTIKUVIA SULLA?
ONKO MATKASTAS MUISTIKUVIA SULLA?
MEILTÄ AIKUISILTA ON UNHOSSA REITTI,
TÄMÄN ELÄMÄN OPIT SEN TIELTÄNSÄ HEITTI.
TÄMÄN ELÄMÄN OPIT SEN TIELTÄNSÄ HEITTI.
NUKU, LAPSENI, RAUHASSA - MINÄ LIIKAA KAI KYSYIN.
VAUVANA ITSEKIN ÄIDILLE VAITI MÄ PYSYIN.
-Lauri Lehtinen-
VAUVANA ITSEKIN ÄIDILLE VAITI MÄ PYSYIN.
-Lauri Lehtinen-
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetkisen huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
se on roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa,
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt,
ja se kestää, on sade tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lähjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja kun aika tuo murhetta tupaan,
pidän Sinua kädestä hellemmin,
yhä enemmän rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme vanhuuden ikään.
Olet minulle edelleen suloisin,
eikä lämpöä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu."
san. A-M Kaskinen säv. Lasse Heikkilä
Se ei ole vain hetkisen huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
se on roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa,
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt,
ja se kestää, on sade tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lähjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja kun aika tuo murhetta tupaan,
pidän Sinua kädestä hellemmin,
yhä enemmän rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme vanhuuden ikään.
Olet minulle edelleen suloisin,
eikä lämpöä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu."
san. A-M Kaskinen säv. Lasse Heikkilä
torstai 11. huhtikuuta 2013
torstai 4. huhtikuuta 2013
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
Katse jähmettyy, kello ei
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Samuli Putro
Tilaa:
Kommentit (Atom)