perjantai 12. huhtikuuta 2013

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.  
Se ei ole vain hetkisen huumaa.  
Se on nuotion hehku hiljainen  
se on roihua polttavan kuumaa.  
 
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,  
se ei kuole, kun maassa on routa,  
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt,
ja se kestää, on sade tai pouta.  
 
Minä Sinua rakastan, katsohan,    
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.  
Joka päivä ne Sinulle lähjoitan,  
jos kanssani matkalle lähdet.  
 
Ja kun kuljemme raskain askelin,  
ja kun aika tuo murhetta tupaan,  
pidän Sinua kädestä  hellemmin,  
yhä enemmän rakastaa lupaan.  
 
Minä Sinua rakastan silloinkin,  
jos ehdimme vanhuuden ikään.  
Olet minulle edelleen suloisin,  
eikä lämpöä sammuta mikään.  
 
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,  
taikka kumaraan selkäsi taipuu.  
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.  
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu."

san. A-M Kaskinen säv. Lasse Heikkilä




torstai 11. huhtikuuta 2013

Aleksi

Kun katson pikku-Aleksia silmiin, näen siellä jotakin niin tuttua, kuin olisin tuntenut hänet aina. Se katse, joka silmistään minulle vastaa, on niin turvallinen ja luotettava...täynnä jotakin hyvää ja pyhää rauhaa, jota ei pysty sanoin kuvaamaan.

14.8.2011

torstai 4. huhtikuuta 2013


Ihminen, jonka kanssa on jakanut                    
 saman lastenhuoneen
ei koskaan voi tulla vieraaksi.
sillä lapsina sielumme hipaisivat
toisiaan
unissa, unissa
ja samaan iltarukoukseen meidät
kiedottiin
kuin lämpimään vilttiin
ja vuoteemme yllä
enkeli katsoi meihin
surullisin silmin.
Anna-Mari Kaskinen









Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja

On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta

Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä

Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää

On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä

Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa

Katse jähmettyy, kello ei



Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista 
Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt



Tapetoitu seinä on ja puinen lattia

Valokuvat koirasta ja lastenlapsista

Yläkerta yskii, askel ottamatta jää

Filmi pysähtyy

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään



Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista 
Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Kun väkivahva kevät puhkeaa

Ja aamu kantaa rautahaarniskaa

Kun vaja tehdään vuolukivestä

Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

Sä istut salin nurkkapöydässä

Musiikki on rytmitettyä

Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät

Sinä nyökkäät



Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Samuli Putro